sitä tunnetta en osaa edes kuvitella. Tässä meidän ihan lähellä paloi erään perheen koti.
Jotenkin tuntuu niin pahalta kun perhe menetti ihan kaiken ja yllättäen.
Itse en henk.koht. perhettä tunne, mutta pari heidän lastan ovat samassa koulussa kun meidän lapset.
Ja kun pienestä kyläkoulusta on kyse niin siellähän kaikki tuntevat toisensa tavalla tai toisella.
On ollut hienoa huomata miten täällä välitetään.
Perheelle on tarjottu apua monesta perheestä ja ovat lahjoittaneet heille kaikennäköistä akuutisti tarvittavaa.
Itsekin laitoin viestillä kyselyä mitä tarvitsevat ja nyt olisi aika alkaa käymään kaappeja läpi
ja miettiä miten muuten voisimme heitä tukea.
Jotenkin tämän kaiken keskellä tuntuu alennusmyynnit ja muut tuntuvat turhilta.
Tottahan se on että tavara ei tuo onnea, mutta onhan niistä monesti iloa.
Tässä muutaman päivän aikana on oppinut arvostamaan ihan eritavalla sitä mitä meillä jo on.
Perhe, koti, muistot, valokuvat, lasten vauvamuistot, sekä kaikki muu normaali omaisuus (huonekalut, vaatteet, jne...)
Muistakaa tarkistaa että vakuutukset ovat kunnossa ja olkaa varovaisia nty talvella kynttilöiden kanssa.
(ja tämä ei tarkoita etteikö perheellä olisi ollut kotivakuutusta ja palon syttymissyystä ei ole mitään tietoa)
Mutta nyt lähden penkomaan kaappeja jotta voisin edes jotenkin auttaa tämän perheen hätää.
2 kommenttia:
Niin - meillä paloi oma koti toisen huolimattomuuden vuoksi kesällä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla ja prosessit ovat pitkiä, vaikeita ja äärettömän kalliita ja vaivalloisia, että asiat saa taas palon jälkeen kuntoon. Meillä tämä prosessi jatkuu vieläkin.
Julkisuudesta ei saa ikinä sitä kuvaa, kuinka raskaalta oman kodin menettäminen tuntuu ja miltä tappiot tuntuvat, kun kaikki menee. Vakuutuskaan ei valitettavasti ole koskaan riittävä, vaikka auttaa alkuun.
Toivottavasti tuttavasi jaksavat ponnistaa eteenpäin kaiken keskellä <3
Kamala mitä olette joutuneet kokemaan <3 Voimia teillekin
Lähetä kommentti