Olen aina salaa kateellisena ihaillut niitä jotka juoksevat.
Jotenkin juokseminen on vaan aina tuntunut niin vaikealta minulle, tosin en ole sitä oikein koskaa kunnolla kokeillut.
Innostus on lopahtanut muutaman yrityksen jälkeen.
Olen useampana kesänä ajatellut aloittavani sohvaperunan juoksukoulun, mutta se on vaan jäänyt tekemättä. Toukokuussa ystäväni kertoi aloittavansa sen ja sain kipinän aloittaa samaan aikaan jolloin pystymme aina välillä yhdistämään lenkin ja samalla tsemppasimme toisiamme silloin kun juoksu tuntui vaikealta.
Lähtökohta kohdallani oli se että jaksoin hädin tuskin hölkätä alkuun
2 minuutin matkan ja silloin tuntui että henki loppuu ja jalat eivät kanna.
Ohjelmassa matkat pitenevät maltillisesti ja jossain kohtaa tekisi jo mieli juosta vähän enemmän kuin ohjeet sanovat.
Toki tuli myös niitä hetkiä kun tuntui että voimat loppuu.
Nyt on kulunut 5 viikkoa ja tänään juoksin 5 km lenkin ja olen niin ylpeä itsestäni.
Samalla voin todeta että olen löytänyt juoksmisen ilon.
Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kiva bonus on ollut kun ne hieman kiristävät
"tavoitehousut" sujahtavat jalkaan ja ovat reisien kohdalta hieman löysät :)
Täältä löydät Sohvaperunan juoksukoulun ohjeet jos kiinnostuit.
Tämä 5 km oli ensimmäinen tavoitteeni ja tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa tavoitetta...
1 kommentti:
Jee! Hyvä sinä! :D
Hyvin on muistissa oma juoksukoulu ja ne onnistumisen tunteet. Valitettavasti homman nimi on se, että minun pitäisi ottaa koko homma uusiksi. Ja pian, sillä enää muutama viikko juoksutapahtumaan. KÄÄÄÄK.
Lähetä kommentti